Meidan kuusikkohammehan ei saanut sunnuntai-illan Tolstoihin enaa lippuja, joten luvassa oli viela yksi ekstrapaiva taalla Euroopan suurimmassa kaupungissa. Ehka hyvakin niin, silla eilen oli kaikkien aikojen krapula viela illallakin - juhlimmehan viisufinaalin jatkoilla aamukahdeksaan. Viisujen lopputulos latisti tunnelman. Tylsa voittaja, tylsaakin tylsempi aanestys ja Suomen huono sijoitus vetivat mielen matalaksi ja saivat ilmaisen oluen virtaamaan kurkusta alas.
Illalla alkoi jo ruoka pysya sisalla, joten kavimme hostellin naapurissa sijaitsevassa turkkilaisessa ravintolassa nimelta Efes, jossa tarjoiltiin vallan erinomaisen makuisia ruokia ja pari loiventavaa oluttakin nautin. Nyt on jo olo tukevampi.
Hostellihuoneesta meidat haadettiin klo 11 ja valtavat matkalaukkumme seisovat nyt hostellin olohuoneessa - ja seisovat viela pitkaan silla Tolstoi lahtee Suomeen vasta klo 22:50 ja paikallinen aika on tata kirjoittaessa vasta 15:50. Olemme siis jo lahes kuusi tuntia tappaneet aikaa lahiseudulla tallustellen, bliniaamiaisella kayden ja viela joitakin ostoksia tehden. Toinen mokoma ajantappamista olisi viela edessa :( Huh huh.
Vodka maksoi muuten 110 ruplaa puolen litran pullo eli 2,50 euroa. Ostin koko lastin eli litran. Tupakkakartongin saisi reilulla vitosella, jos polttelisi tupakkia.
Kohta pitaisi menna syomaan pitka liikelounas ja miettia oikein pitkaan mita soisi ja yrittaa sen jalkeen syoda rauhallisesti nauttien, mika on minulle melkein mahdottomuus. Kai sekin projekti sujuu jossain puolessa tunnissa ja sitten saa taas pohtia mitahan sita tekisi. Tuliaisiakaan ei mahdu matkalaukkuihin enaa yhtaan enempaa. Maatuskat ostin jo eilen ja levyja on enemman kuin yksi mies ehtii kuunnella.
Tallainen oli siis Moskova meikalaisen silmin ja seuraavat kommentit kirjoittelen todennakoisesti ja toivottavasti kotoa kasin.
maanantai 18. toukokuuta 2009
lauantai 16. toukokuuta 2009
Subbota
Nyt se on sitten se suuri paiva, jota varten tanne Moskovaan on tultu. Lauantai ja vuoden 2009 Eurovision laulukilpailujen finaali. Aamupaiva kului levykaupoissa kierrellen ja ostoksia tarttui hihaan useitakin... Paaasiassa venalaista poppia, mutta myos muutama lansimaisen artistin levy ja dvd. Valikoimat ovat sillakin saralla hyvat ja kaupoista loytyisi paljon esimerkiksi 80-luvun discomusaa ja vanhempien levyjen hinnat ovat niissakin melko edulliset. Venalainen musiikki on vielakin halvempaa... n. 200 ruplaa maksimissaan/levy eli viitisen euroa. Cherin ja Enigman videokokoelma-dvd:t maksoivat perati reilun kympin kappale.
Nyt istutaan jalleen pressikeskuksessa ja tama saattaa olla viimeinen blogipaivitykseni paikan paalta. Saa nahda ehtiiko enaa huomenna tanne pressikeskukseen, kun tama sulkeutuukin jo neljalta. Jos ilta venyy pitkaksi (kuten olettaa saattaa), voi vasymyskin olla sen mukainen huomenna.
Meidan porukkammehan ei mahtunut enaa sunnuntai-illan Tolstoihin, joten viivymme Moskovassa viela ylimaaraisen paivan. Huominen mennee viisuhuumasta toipuessa, mutta maanantaina on viela aikaa pyrahtaa kaupungilla. Juna lahtee vasta illalla kymmenelta ja hostellista meidat haadetaan klo 11 (luultavasti laukut voimme jattaa sinne odottelemaan kuitenkin). Silloin siis ehtii viela maatuskaostoksille.
Tiistaina kun juna saapuu Suomeen olo lienee melko voipunut, mutta onneksi on vapaata viela keskiviikkokin ja torstaihan on pyhapaiva, joten vasta perjantaina pitaa vaantaytya yhdeksi paivaksi toihin.
Tyokaverit lienevat pettyneita, kun en saanut heille postikorttia lahetettya, silla postitoiminta taalla Venajalla on ihan olematonta. Postikonttoria ei loydy missaan, vaikka yksi ystavallinen englantia puhuva venalainen yrittikin Euroklubilla neuvoa minua paapostille. Myoskaan tyypillisia turistipostikortteja ei myyda missaan, mika on minusta hammastyttavaa.
Lisaa paanvaivaa yhteydenpitoon koto-Suomeen aiheuttaa kannykka, kun en saa tekstiviesteja lahtemaan talla venalaisella verkolla. Viestit ei vaan lahde puhelimestani mihinkaan ja uskon etta vika on verkossa, koska kannykka toimi viela Venajan rajalla moitteettomasti. Puhelut toimisivat molemmin puolin, mutta maksavat 2,60 euroa per minuutti, joten kovasti ei tule kilauteltua.
No ehka tata umpiossa elamista jaksaa viela taman pari paivaa ja yota, kun on tahankin asti jaksanut. Ja onneksi on edes tama internet.
Nyt istutaan jalleen pressikeskuksessa ja tama saattaa olla viimeinen blogipaivitykseni paikan paalta. Saa nahda ehtiiko enaa huomenna tanne pressikeskukseen, kun tama sulkeutuukin jo neljalta. Jos ilta venyy pitkaksi (kuten olettaa saattaa), voi vasymyskin olla sen mukainen huomenna.
Meidan porukkammehan ei mahtunut enaa sunnuntai-illan Tolstoihin, joten viivymme Moskovassa viela ylimaaraisen paivan. Huominen mennee viisuhuumasta toipuessa, mutta maanantaina on viela aikaa pyrahtaa kaupungilla. Juna lahtee vasta illalla kymmenelta ja hostellista meidat haadetaan klo 11 (luultavasti laukut voimme jattaa sinne odottelemaan kuitenkin). Silloin siis ehtii viela maatuskaostoksille.
Tiistaina kun juna saapuu Suomeen olo lienee melko voipunut, mutta onneksi on vapaata viela keskiviikkokin ja torstaihan on pyhapaiva, joten vasta perjantaina pitaa vaantaytya yhdeksi paivaksi toihin.
Tyokaverit lienevat pettyneita, kun en saanut heille postikorttia lahetettya, silla postitoiminta taalla Venajalla on ihan olematonta. Postikonttoria ei loydy missaan, vaikka yksi ystavallinen englantia puhuva venalainen yrittikin Euroklubilla neuvoa minua paapostille. Myoskaan tyypillisia turistipostikortteja ei myyda missaan, mika on minusta hammastyttavaa.
Lisaa paanvaivaa yhteydenpitoon koto-Suomeen aiheuttaa kannykka, kun en saa tekstiviesteja lahtemaan talla venalaisella verkolla. Viestit ei vaan lahde puhelimestani mihinkaan ja uskon etta vika on verkossa, koska kannykka toimi viela Venajan rajalla moitteettomasti. Puhelut toimisivat molemmin puolin, mutta maksavat 2,60 euroa per minuutti, joten kovasti ei tule kilauteltua.
No ehka tata umpiossa elamista jaksaa viela taman pari paivaa ja yota, kun on tahankin asti jaksanut. Ja onneksi on edes tama internet.
perjantai 15. toukokuuta 2009
Euroviisujen uuvuttamana
Viikko on tullut Moskovassa jo vietettya ja matkavasymys alkaa jo painaa hartioita. Viela on kuitenkin kolme paivaa Moskovaa jaljella ja toivottavasti taman lepopaivan jalkeen jaksaa pirteana bilettaa huomisen Euroviisufinaalin jatkopartyineen. Jatkothan juhlitaan paikallista aikaa 3:00 - 6:00, joten lepoa tarvitaan. Onneksi saa maata myos koko sunnuntain, kun juna koto-Suomeen lahtee vasta maanantai-iltana.
Eilinen torstai-ilta menikin taas myohaan toisen semifinaalin pyorteissa ja uskaliaina Moskovan sankarimatkailijoina porhalsimme majapaikkaan taksilla aamuviidelta. Kaikki on mennyt kylla hyvin - emme ole kohdanneet taskuvarkaita emmeka muitakaan retteloitsijoita. Moskova on myos erittain siisti kaupunki ja kaikkialla siivotaan koko ajan. Huvittavimpia ovat Euroklubin tanssilattian moppaajat, jotka moppaavat koko ajan juhlavaen keskella lattiaa ja mulkoilevat bailaajia, etta "mitas te hypitte meidan tyomaalla"-tyyliin.
Kielitaito Venajalla on myos aivan surkea. Hyvin harva (pressikeskuksen iloisia infotyttoja lukuunottamatta) osaa sanaakaan englantia. Molottavat vain omaa kieltaan minulle vaikka kohottelisin olkapaitani kuinka suurieleisesti. Esim. kaupassa asiointi vahan vaivalloista, koska pikkupuodeissa pitaa tiskilta pyytaa mita haluaa. Palvelu on myos AINA taysin ilmeetonta. Hymy ei taalla kuulu hintaan. Grillijonossa yhtena juttelin paikallisten nuorten kanssa (he yllattavaa kylla osasivat englantia melko hyvin) ja hekin nauroivat venalaiselle palvelukulttuurille "This is Russia".
Tanaan lahdemme tasta Eurocafeen, joka on siis fanien yllapitama euroviisuhippauspaikka. Tosin emme mene hippaamaan, vaan katsomaan paikkaa ja kenties syomaan jotain. Sen vieressa on kuulemma myos hyva levykauppa. Shoppailuni jaakin levyihin ja sitten tietenkin niihin maatuskoihin, jotka ostan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Ostan maatuskoja koko loppurahalla, mita tasta budjetistani jaa :)
Budjetti onkin pitanyt aika hyvin, kun rahaa ei mene kuin syomiseen. Pressikeskuksen antamalla metrokortilla kelpaa suhata metrolla ja olut on aina ilmaista Euroklubilla. Tosin joskus olisi kiva naukata jotain muuta kuin kaljaa...
Eilinen torstai-ilta menikin taas myohaan toisen semifinaalin pyorteissa ja uskaliaina Moskovan sankarimatkailijoina porhalsimme majapaikkaan taksilla aamuviidelta. Kaikki on mennyt kylla hyvin - emme ole kohdanneet taskuvarkaita emmeka muitakaan retteloitsijoita. Moskova on myos erittain siisti kaupunki ja kaikkialla siivotaan koko ajan. Huvittavimpia ovat Euroklubin tanssilattian moppaajat, jotka moppaavat koko ajan juhlavaen keskella lattiaa ja mulkoilevat bailaajia, etta "mitas te hypitte meidan tyomaalla"-tyyliin.
Kielitaito Venajalla on myos aivan surkea. Hyvin harva (pressikeskuksen iloisia infotyttoja lukuunottamatta) osaa sanaakaan englantia. Molottavat vain omaa kieltaan minulle vaikka kohottelisin olkapaitani kuinka suurieleisesti. Esim. kaupassa asiointi vahan vaivalloista, koska pikkupuodeissa pitaa tiskilta pyytaa mita haluaa. Palvelu on myos AINA taysin ilmeetonta. Hymy ei taalla kuulu hintaan. Grillijonossa yhtena juttelin paikallisten nuorten kanssa (he yllattavaa kylla osasivat englantia melko hyvin) ja hekin nauroivat venalaiselle palvelukulttuurille "This is Russia".
Tanaan lahdemme tasta Eurocafeen, joka on siis fanien yllapitama euroviisuhippauspaikka. Tosin emme mene hippaamaan, vaan katsomaan paikkaa ja kenties syomaan jotain. Sen vieressa on kuulemma myos hyva levykauppa. Shoppailuni jaakin levyihin ja sitten tietenkin niihin maatuskoihin, jotka ostan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Ostan maatuskoja koko loppurahalla, mita tasta budjetistani jaa :)
Budjetti onkin pitanyt aika hyvin, kun rahaa ei mene kuin syomiseen. Pressikeskuksen antamalla metrokortilla kelpaa suhata metrolla ja olut on aina ilmaista Euroklubilla. Tosin joskus olisi kiva naukata jotain muuta kuin kaljaa...
torstai 14. toukokuuta 2009
Punaisella torilla
Torstai on toivoa taynna... Tanaan oli kiva erilainen paiva ja koti-ikavakin hellitti. Kiertelimme sateisessa ja erittain kylmassa Moskovassa tunnetuimpien nahtavyyksien ja ostoksien parissa. Tutuiksi tulivat punainen tori ja sen laidalla olevat Lenin-mausoleumi ja se kuuluisa, kaunis kirkko. Ja valokuvia napsittiin urakalla, kuin kunnon turistit konsanaan. Levykauppakin loydettiin ja sielta ostin tahan mennessa ensimmaiset tuliaiseni, kolme cd:ta paikallista musiikkia seka Dima Bilanin konsertti-dvd:n (ostosten yhteishinta 950 ruplaa eli n. reilut 20 euroa). Ainiin ostinhan ma myos sateenvarjon, joka oli kallis mutta pakollinen hankinta ulkoilmaretkeilyyn.
Eihan tama Moskova nyt niin kallis kaupunki olekaan. Hinnat ovat semmoista Helsingin tasoa. Ruoka ja juoma viela halvempia. Ison Cafe laten ja herkullisen kana-sandwichin saa kahdeksalla eurolla ja kympilla kunnon ruoka-annoksen (kanaleike, perunamuusia, kasviksia, sampyla ja kakkukahvit). Nyt jaksaa taas presseilla keskuksessa ja katsella toisen semifinaalin viimeisia pukuharjoituksia. Illalla katsomaan suoraa lahetysta sitten Euroklubille.
Eihan tama Moskova nyt niin kallis kaupunki olekaan. Hinnat ovat semmoista Helsingin tasoa. Ruoka ja juoma viela halvempia. Ison Cafe laten ja herkullisen kana-sandwichin saa kahdeksalla eurolla ja kympilla kunnon ruoka-annoksen (kanaleike, perunamuusia, kasviksia, sampyla ja kakkukahvit). Nyt jaksaa taas presseilla keskuksessa ja katsella toisen semifinaalin viimeisia pukuharjoituksia. Illalla katsomaan suoraa lahetysta sitten Euroklubille.
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Mietteita toisesta semifinaalista
Katselin toisen semifinaalin ensimmaisen kenraaliharjoituksen pressikeskuksen screenilta ja tallaisia ajatuksia herasi...
1. KROATIA
Kroatian esitys on kaunis, tyylikas ja harmoninen. Tausta on yksinkertaisen sininen ja tummiin pukeutuneet Igor ja taustalaulajanaiset eivat oikein meinaa erottua siita – lukuunottamatta valkoiseen pukuun pukeutunutta Andreaa. Laulu ei mielestani kulkenut oikein harmonisesti ja itse savellyskin on mielestani vahan tylsa. Nain pelkistetty esitys vaatisi dramaattisemman savelman.
2. IRLANTI
Irlannin Sinead nayttaa vahan nuorekkaammalta, kuin esikatseluvideossa ja Irlannin karsinnassa, mutta esitys on kovin vakinainen – eika laulukaan kuulosta kaksiselta. Tuulikone hulmuttaa tyton uutta otsatukkaa ja lyhytta hameenhelmaa mutta lauluilme nayttaa karsivalta. Sinead on jotenkin sen mallinen ihminen, etta tv-kuva turvottaa hanta. Luonnossa tytto on sorja, kuin pajunvarsi. En usko, etta Irlannilla on minkaanlaisia mahdollisuuksia finaalipaikkaan.
3. LATVIA
Kuva katkesikin taalla pressikeskuksen screenilla perati neljan kappaleen ajaksi, joten seuraavista kerron vain kertauspatkan perusteella. Latvia naytti yhta jarkyttavalta kuin kuulostikin. Ukko vaantelehti tuskissaan lavalla kontaten. Samannakoisina vaantelehtivat tuskissaan varmaan myos kappaleen kuuntelijat. EI millaan ilveella FINAALIIN.
4. SERBIA
Saapa nahda miten talle hassuttelulle kay. Ainakin herattaa huomiota ja porrotukkaukko jaa ihmisten mieliin. Jos kappaleen huumorikin miellyttaa, niin voihan tata joku jopa aanestaa. Taustaprojisoinnit naytti hauskoilta heiluvine mieshahmoineen pikakertauksessa.
5. PUOLA
Puolaltahan on tama melko tylsa ja tavanomainen balladi, joka vaatisi huippulaulajan. Lidiaa kehutaan kasiohjelmassa neljan oktaavin aanialan omaavaksi, mutta vahan vaikealta tuntui se laulaminen. Pitaisi olla paljon parempi mennakseen finaaliin!
6. NORJA
Taa on niinku niin moneen kertaan jo nahty ja mitaan uutta ei tarjoilla viisufaneille. Luotetaan siihen, etta eurooppalaiset ihastuvat tahan ensikatsauksella.
7. KYPROS
Euroklubin Kypros-Kreikka-illassa Christina laulu kuulosti hyvalta, mutta nyt se kuulostaa taas kamalalta uikutukselta – tieda sitten milta kuulostaa salissa. Esitys nyt on kovin pelkistetty ja harmoniseksi tarkoitettu. Vaikka Christinan lavapresenssi tuntuukin nyt rennommalta, taa kokonaisuus jattaa kylla kylmaksi. Tausta on taas tummanpuhuvan yksinkertainen.
8. SLOVAKIA
Slovakian tausta on aika rauhaton, mutta onneksi ei sentaan tumma, silla nyt se ainakin erottuu muista tylsista balladeista. Kynttilamerta siella ainakin kuvastuu. Vahan kilpalaulantaa on edelleen Slovakian pariskunnan laulaminen ja biisistakin puuttuu koukut.
9. TANSKA
Jotenkin kauhean vanhan nakoinen tuo Brinck rokonarpisine naamoineen. Samaten livelaulun kanssa on vahan niin ja nain, ja muutenkin on vahan pokkelo ja karismaton. Tausta on jalleen yksinkertainen ja pelkistetty, jos ei sinne heijastuvaa isoa “Believe again”-tekstia lasketa. Karismaattisella esiintyjalla tallaista peruspoppia voisi veikata jopa jatkoon, mutta nyt on mielestani liian tylsa.
10. SLOVENIA
Esitys on kovin samanlainen, kuin aikaisemmatkin nakemamme. Viulistit pomppaavat kankaidensa lapi ja neitokainen laulaa pitkaan piilossa (laulua on siis lisatty ja ainakin muissa harjoituksissa ekat sakeet vedettiin aidinkielella). Laulun tasosta on paha sanoa mitaan, kun aanta ei yllattaen kuulukaan taalla pressikeskuksen screenilla. Aha – komento takaisin, silla aani alkoi kuulumaan. Vahan huutamista on ne korkeammat vedot. Tuulikone hulmuttaa naikkonen tukkaa ja mekkoa. Tausta on tyylikkaan tummanpunainen ja etummaisiin plekseihin on heijastettu nuotteja.
11. UNKARI
Onpas pokkelo esitys! En ole nahnyt Unkarin harjoituksia, joten tama tuli yllatyksena. Koreografia ei ole kovin monimutkainen, mutta silti se nayttaa silta kun Adok ja kolme tanssityttoaan koko laskis mielessaan, etta “yks, kaks, kol…ja mitas mun sit pitikaan tehda”. Paidanhelmaakin Adok varovasti suoristaa, ettei napa nay. Samaten laulu aantyy jotenkin jaykasti. Kauhean jaykka kokonaisuus! Muuten kuvaus on ihan musiikkivideomainen, paljon lahikuvia discotaustoja vasten. Taustalla on viela lisaksi kaksi taustalaulajaa mikkistandien takana.
12. AZERBAIJAN
AySel on ihana-ihana-ihana, mutta tassa harjoituksessa jotenkin jannittynyt. Toivottavasti rentoutuu. Tuo Arash on rennompi, mutta jotenkin karu ilmestys AySelin ja kolmen kauniin naistanssijan rinnalla. Tanssijoiden koreografia ei ole jumppaesitysta kummoisempi. Taustat hehkuvat kultaa ja punaista ja lopussa viela sinistakin. Pyrojakin suhahtelee lopussa, ja sitten he kapuavat metallisen tellingin paalle tuulikoneen tuuletukseen. Lisaa rentoutta, niin finaalipaikka urkenee.
13. KREIKKA
Sakiksen taustat hehkuvat Kreikan vareissa sinivalkoisina. Ylanaytoille on kirjattu isot “This is our night”-tekstit. Vahan jaykahkosti suoritetaan tiukat koreografiat, etenkin paatahden osalta. Toisessa a-osassa monipuolinen koroke osoittautuu liukuhihnaksi, joka kuljettaa Sakiksta laidasta laitaan. Valiosassa tulee sitten ne monot ja keinutaan ees-taas. Lopussa koroke nostaa viela tahden muutaman metrin korkeuteen. Pyroja on saasteliaasti modulaatiossa ja lopussa. Asu on ehka turhan arkinen valkoiset housujen ja lyhythihaisen kauluspaidan yhdistelma. FINAALIpaikka nyt lienee varma, mutta saapa nahda onko sittenkaan karkihaminoissa.
14. LIETTUA
Liettuan tausta on kuvitettu pianonkoskettimilla ja pianoahan poika on pimputtavinaankin kappaleen alussa. Kovin karismaton tapaus vain tapa nuorukainen, etenkin kun luopuu lierihatustaan esityksen aikana. Laulu on kai puhdasta, mutta vahan sellainen uikuttava saundi hanella on. Ei mun kuppini teeta…. Mutta kiinnostaisi tietaa miten se saa sen liekin sinne tyhjalta nayttavaan kateen esityksen lopussa.
15. MOLDOVA
Taa on niinku se OGAE Esikatseluissa nahty musavideo, mutta taustat ja lava ovat vahan nayttavammat. Punavalkoisissa vareissa heiluu mm. tanssivia hahmoja. Koreografia on samanlainen, asut saattavat olla uudetkin – vissiin jotain Moldovan kansallispukuja. Turhan monimutkainen vaan tuo koreografia, jos tata pitaisi tanssata viisubileissa. Ei taida uutta Moja Stiklaa tulla Moldovasta kuitenkaan? FINAALIPAIKKA on ainakin mulle ihan arvoitus – en tiia yhtaan mita tasta tykataan? :D
Ja Moldovan jalkeen taukoillaan hauskan greenroom-sedan parissa…
16. ALBANIA
Albanialla on ainakin hyva esiintymispaikka loppupaassa parin tylsemman biisin jalkeen. Kovasti on tytto saanut varmuutta sitten Albanian karsinnan, mutta vielakin sita lisaa mahtuisi. Melko lyhyeen mekkoon on tama lapsukainen puettu ja tuulikonekin viela hulmuttaa helmaa ylospain. Siniseen naamariasuun pukeutuneen tanssijan funktiota en ymmarra, muuten kuin etta tarkoitus on jaada ihmisten mieliin kertauspatkan aikana “Ai niin taa oli se missa oli se sininen ukko”. Muuten kaiken kaikkiaan varsin kiva esitys – tekisko ihan “Shahinit”.
17. UKRAINA
Ukrainalla on talla kertaa valoseinan sijaan kolmesta ympyrasta muodostuva rakennelma, joiden sisalla on pyorivat tikapuut, joissa pystyy tekemaan kaikenlaisia hassuja liikkeita. Rakennalman sivuilla on kaksi omilla koroikkeillaan seisovaa taustalaulajaa. Svetlanan seurana lavalla on kolme aarimmaisen veistoksellista miestanssijaa antiikin roomalaisen sotilaan asuja muistuttavissa kyparoissa ja asuissa. Pojilla riittaa ruista ranteissa pyoritella Svetlanaa suuntaan jos toiseenkin. Ilmeisesti myos tasta rajusta koreografiasta solisti saanut ruhjeita kasvoihinsa ja kaulaansa, mutta ne on pakkeloitu piiloon. Melkoisen varma FINALISTI.
Jotain haikkaa tuolla show’ssa nyt on, kun joka valissa piipahdellaan greenroom-vitsiniekan luona vai tarviiko Ukraina lisa-aikaa rakennelmien poistamiseen?
18. VIRO
Viron esitys ei ole muuteltu sitten karsinnan – ja hyva niin, silla sehan oli alunperinkin kaunis. Tosin vahan liian pelkistetty taas mielestani on, tummiin pukeutuneet tytot ja tummansinista taustaa vasten. Sandrassa on jotain ujon herkkaa karismaa, mutta laulu ei tassa vedossa ollut ihan niin briljanttia, kuin pitaisi tamantapaisessa kappaleessa olla. Saa nahda miten kay.
19. ALANKOMAAT
Topmiehilla on monenlaisia hienoja asuja ja he kulkevat taalla koko ajan tekstiilikolmosina. Nama hopeatakit eivat ole kylla minusta hienoimmat nakemani. Vahan jaykkaa on herrojen yhteisliikunta ja hauskat taustanaisetkin heiluvat mukana ilman sen kummempia koreografioita. Mikakohan laite sille vantterimmalla naisella muka on sylissaan? Taustat hehkuvat niin varikkaina, etta miesten kasivalot jaavat tyystin nakymatta. Ma on niin varma, etta tama floppaa ja talle nauretaan – eika naureta Toppersien kanssa, kuten pitaisi tassa iloittelussa.
1. KROATIA
Kroatian esitys on kaunis, tyylikas ja harmoninen. Tausta on yksinkertaisen sininen ja tummiin pukeutuneet Igor ja taustalaulajanaiset eivat oikein meinaa erottua siita – lukuunottamatta valkoiseen pukuun pukeutunutta Andreaa. Laulu ei mielestani kulkenut oikein harmonisesti ja itse savellyskin on mielestani vahan tylsa. Nain pelkistetty esitys vaatisi dramaattisemman savelman.
2. IRLANTI
Irlannin Sinead nayttaa vahan nuorekkaammalta, kuin esikatseluvideossa ja Irlannin karsinnassa, mutta esitys on kovin vakinainen – eika laulukaan kuulosta kaksiselta. Tuulikone hulmuttaa tyton uutta otsatukkaa ja lyhytta hameenhelmaa mutta lauluilme nayttaa karsivalta. Sinead on jotenkin sen mallinen ihminen, etta tv-kuva turvottaa hanta. Luonnossa tytto on sorja, kuin pajunvarsi. En usko, etta Irlannilla on minkaanlaisia mahdollisuuksia finaalipaikkaan.
3. LATVIA
Kuva katkesikin taalla pressikeskuksen screenilla perati neljan kappaleen ajaksi, joten seuraavista kerron vain kertauspatkan perusteella. Latvia naytti yhta jarkyttavalta kuin kuulostikin. Ukko vaantelehti tuskissaan lavalla kontaten. Samannakoisina vaantelehtivat tuskissaan varmaan myos kappaleen kuuntelijat. EI millaan ilveella FINAALIIN.
4. SERBIA
Saapa nahda miten talle hassuttelulle kay. Ainakin herattaa huomiota ja porrotukkaukko jaa ihmisten mieliin. Jos kappaleen huumorikin miellyttaa, niin voihan tata joku jopa aanestaa. Taustaprojisoinnit naytti hauskoilta heiluvine mieshahmoineen pikakertauksessa.
5. PUOLA
Puolaltahan on tama melko tylsa ja tavanomainen balladi, joka vaatisi huippulaulajan. Lidiaa kehutaan kasiohjelmassa neljan oktaavin aanialan omaavaksi, mutta vahan vaikealta tuntui se laulaminen. Pitaisi olla paljon parempi mennakseen finaaliin!
6. NORJA
Taa on niinku niin moneen kertaan jo nahty ja mitaan uutta ei tarjoilla viisufaneille. Luotetaan siihen, etta eurooppalaiset ihastuvat tahan ensikatsauksella.
7. KYPROS
Euroklubin Kypros-Kreikka-illassa Christina laulu kuulosti hyvalta, mutta nyt se kuulostaa taas kamalalta uikutukselta – tieda sitten milta kuulostaa salissa. Esitys nyt on kovin pelkistetty ja harmoniseksi tarkoitettu. Vaikka Christinan lavapresenssi tuntuukin nyt rennommalta, taa kokonaisuus jattaa kylla kylmaksi. Tausta on taas tummanpuhuvan yksinkertainen.
8. SLOVAKIA
Slovakian tausta on aika rauhaton, mutta onneksi ei sentaan tumma, silla nyt se ainakin erottuu muista tylsista balladeista. Kynttilamerta siella ainakin kuvastuu. Vahan kilpalaulantaa on edelleen Slovakian pariskunnan laulaminen ja biisistakin puuttuu koukut.
9. TANSKA
Jotenkin kauhean vanhan nakoinen tuo Brinck rokonarpisine naamoineen. Samaten livelaulun kanssa on vahan niin ja nain, ja muutenkin on vahan pokkelo ja karismaton. Tausta on jalleen yksinkertainen ja pelkistetty, jos ei sinne heijastuvaa isoa “Believe again”-tekstia lasketa. Karismaattisella esiintyjalla tallaista peruspoppia voisi veikata jopa jatkoon, mutta nyt on mielestani liian tylsa.
10. SLOVENIA
Esitys on kovin samanlainen, kuin aikaisemmatkin nakemamme. Viulistit pomppaavat kankaidensa lapi ja neitokainen laulaa pitkaan piilossa (laulua on siis lisatty ja ainakin muissa harjoituksissa ekat sakeet vedettiin aidinkielella). Laulun tasosta on paha sanoa mitaan, kun aanta ei yllattaen kuulukaan taalla pressikeskuksen screenilla. Aha – komento takaisin, silla aani alkoi kuulumaan. Vahan huutamista on ne korkeammat vedot. Tuulikone hulmuttaa naikkonen tukkaa ja mekkoa. Tausta on tyylikkaan tummanpunainen ja etummaisiin plekseihin on heijastettu nuotteja.
11. UNKARI
Onpas pokkelo esitys! En ole nahnyt Unkarin harjoituksia, joten tama tuli yllatyksena. Koreografia ei ole kovin monimutkainen, mutta silti se nayttaa silta kun Adok ja kolme tanssityttoaan koko laskis mielessaan, etta “yks, kaks, kol…ja mitas mun sit pitikaan tehda”. Paidanhelmaakin Adok varovasti suoristaa, ettei napa nay. Samaten laulu aantyy jotenkin jaykasti. Kauhean jaykka kokonaisuus! Muuten kuvaus on ihan musiikkivideomainen, paljon lahikuvia discotaustoja vasten. Taustalla on viela lisaksi kaksi taustalaulajaa mikkistandien takana.
12. AZERBAIJAN
AySel on ihana-ihana-ihana, mutta tassa harjoituksessa jotenkin jannittynyt. Toivottavasti rentoutuu. Tuo Arash on rennompi, mutta jotenkin karu ilmestys AySelin ja kolmen kauniin naistanssijan rinnalla. Tanssijoiden koreografia ei ole jumppaesitysta kummoisempi. Taustat hehkuvat kultaa ja punaista ja lopussa viela sinistakin. Pyrojakin suhahtelee lopussa, ja sitten he kapuavat metallisen tellingin paalle tuulikoneen tuuletukseen. Lisaa rentoutta, niin finaalipaikka urkenee.
13. KREIKKA
Sakiksen taustat hehkuvat Kreikan vareissa sinivalkoisina. Ylanaytoille on kirjattu isot “This is our night”-tekstit. Vahan jaykahkosti suoritetaan tiukat koreografiat, etenkin paatahden osalta. Toisessa a-osassa monipuolinen koroke osoittautuu liukuhihnaksi, joka kuljettaa Sakiksta laidasta laitaan. Valiosassa tulee sitten ne monot ja keinutaan ees-taas. Lopussa koroke nostaa viela tahden muutaman metrin korkeuteen. Pyroja on saasteliaasti modulaatiossa ja lopussa. Asu on ehka turhan arkinen valkoiset housujen ja lyhythihaisen kauluspaidan yhdistelma. FINAALIpaikka nyt lienee varma, mutta saapa nahda onko sittenkaan karkihaminoissa.
14. LIETTUA
Liettuan tausta on kuvitettu pianonkoskettimilla ja pianoahan poika on pimputtavinaankin kappaleen alussa. Kovin karismaton tapaus vain tapa nuorukainen, etenkin kun luopuu lierihatustaan esityksen aikana. Laulu on kai puhdasta, mutta vahan sellainen uikuttava saundi hanella on. Ei mun kuppini teeta…. Mutta kiinnostaisi tietaa miten se saa sen liekin sinne tyhjalta nayttavaan kateen esityksen lopussa.
15. MOLDOVA
Taa on niinku se OGAE Esikatseluissa nahty musavideo, mutta taustat ja lava ovat vahan nayttavammat. Punavalkoisissa vareissa heiluu mm. tanssivia hahmoja. Koreografia on samanlainen, asut saattavat olla uudetkin – vissiin jotain Moldovan kansallispukuja. Turhan monimutkainen vaan tuo koreografia, jos tata pitaisi tanssata viisubileissa. Ei taida uutta Moja Stiklaa tulla Moldovasta kuitenkaan? FINAALIPAIKKA on ainakin mulle ihan arvoitus – en tiia yhtaan mita tasta tykataan? :D
Ja Moldovan jalkeen taukoillaan hauskan greenroom-sedan parissa…
16. ALBANIA
Albanialla on ainakin hyva esiintymispaikka loppupaassa parin tylsemman biisin jalkeen. Kovasti on tytto saanut varmuutta sitten Albanian karsinnan, mutta vielakin sita lisaa mahtuisi. Melko lyhyeen mekkoon on tama lapsukainen puettu ja tuulikonekin viela hulmuttaa helmaa ylospain. Siniseen naamariasuun pukeutuneen tanssijan funktiota en ymmarra, muuten kuin etta tarkoitus on jaada ihmisten mieliin kertauspatkan aikana “Ai niin taa oli se missa oli se sininen ukko”. Muuten kaiken kaikkiaan varsin kiva esitys – tekisko ihan “Shahinit”.
17. UKRAINA
Ukrainalla on talla kertaa valoseinan sijaan kolmesta ympyrasta muodostuva rakennelma, joiden sisalla on pyorivat tikapuut, joissa pystyy tekemaan kaikenlaisia hassuja liikkeita. Rakennalman sivuilla on kaksi omilla koroikkeillaan seisovaa taustalaulajaa. Svetlanan seurana lavalla on kolme aarimmaisen veistoksellista miestanssijaa antiikin roomalaisen sotilaan asuja muistuttavissa kyparoissa ja asuissa. Pojilla riittaa ruista ranteissa pyoritella Svetlanaa suuntaan jos toiseenkin. Ilmeisesti myos tasta rajusta koreografiasta solisti saanut ruhjeita kasvoihinsa ja kaulaansa, mutta ne on pakkeloitu piiloon. Melkoisen varma FINALISTI.
Jotain haikkaa tuolla show’ssa nyt on, kun joka valissa piipahdellaan greenroom-vitsiniekan luona vai tarviiko Ukraina lisa-aikaa rakennelmien poistamiseen?
18. VIRO
Viron esitys ei ole muuteltu sitten karsinnan – ja hyva niin, silla sehan oli alunperinkin kaunis. Tosin vahan liian pelkistetty taas mielestani on, tummiin pukeutuneet tytot ja tummansinista taustaa vasten. Sandrassa on jotain ujon herkkaa karismaa, mutta laulu ei tassa vedossa ollut ihan niin briljanttia, kuin pitaisi tamantapaisessa kappaleessa olla. Saa nahda miten kay.
19. ALANKOMAAT
Topmiehilla on monenlaisia hienoja asuja ja he kulkevat taalla koko ajan tekstiilikolmosina. Nama hopeatakit eivat ole kylla minusta hienoimmat nakemani. Vahan jaykkaa on herrojen yhteisliikunta ja hauskat taustanaisetkin heiluvat mukana ilman sen kummempia koreografioita. Mikakohan laite sille vantterimmalla naisella muka on sylissaan? Taustat hehkuvat niin varikkaina, etta miesten kasivalot jaavat tyystin nakymatta. Ma on niin varma, etta tama floppaa ja talle nauretaan – eika naureta Toppersien kanssa, kuten pitaisi tassa iloittelussa.
Puolimatkan krouvissa
Kas niin, keskiviikko koitti Moskovassa jalleen pilvisena ja vahan sateisenakin. Ensimmaista kertaa matkustin yksin metrolla majapaikasta pressikeskukseen ja ihan hyvin osasin. Nyt pitaisi viela osata poiskin ja se reitti oli muistaakseni vahan mutkaisempi...
Tiistaina juhlittiin Suomen finaalipaikkaa oikein urakalla ilmaisen oluen vauhdittamana ja myohaanhan siella meni - ja mika pahinta MacDonalds ei ollut auki palatessamme. Sehan tiesi vain krapulaa seuraavaksi aamuksi - ja mika pahinta pressikeskuksessa ei ollut olutta lainkaan. En tieda onko se pysyvasti poistettu myynnista vai joivatko viisufanit vain kaljavarastot tyhjaksi eilista semifinaalia katsoessaan. Tuskin se pysyvaa on, silla olut ei kuitenkaan taalla aiheuta mitaan hairioita ja varmasti myynti on ollut hyvaa. Pohdinkin tassa, josko lahtisi kerrankin ihan tuonne ulkomaailmaan yksin paivaoluselle...
Muuten menisinkin, mutta arsyttaa kun en osaa kielta - eika moskovalaiset osaa juurikaan englantia, ja lisaksi kun kaikki metropysakkien nimet sun muut opasteet on kyrillisin kirjaimin. Muuten olen kylla mielestani ihan hyva suunnistaja ja ainakin Lontoon metrossa kuljen kuin kala vedessa (Tukholman Tunnelbana on vahan sekava :) ).
Toisaalta taas taalta vois lahtea ihan hyvin kotiinkin, jos en kerran osaa kulkea mihinkaan ja Suomen kohdalta viisujannityskin on jo koettu. Finaalissa tuskin tarttee jannata muuta kuin sijoitusta ja pistemaaraa... Mielialat vahan ailahtelee. Eilen just paasin paivalla kehumaan, kuinka kivaa taalla on ja tulenpa toistekin, mutta nyt taas on fiilis ettei jaksais olla taalla... Koti-ikava vahan vaivaa ja just se kun olo on kuin orvolla pirulla, kun on niin muiden armoilla.
Toivottavasti seuraavaksi voittaa euroviisut joku maa, jossa on kaytossa latinalaiset aakkoset ja englanninkielen opetus alakoulussa. Eihan taalla osaa enkkua edes euroviisukilpailun juontajat :)
Tiistaina juhlittiin Suomen finaalipaikkaa oikein urakalla ilmaisen oluen vauhdittamana ja myohaanhan siella meni - ja mika pahinta MacDonalds ei ollut auki palatessamme. Sehan tiesi vain krapulaa seuraavaksi aamuksi - ja mika pahinta pressikeskuksessa ei ollut olutta lainkaan. En tieda onko se pysyvasti poistettu myynnista vai joivatko viisufanit vain kaljavarastot tyhjaksi eilista semifinaalia katsoessaan. Tuskin se pysyvaa on, silla olut ei kuitenkaan taalla aiheuta mitaan hairioita ja varmasti myynti on ollut hyvaa. Pohdinkin tassa, josko lahtisi kerrankin ihan tuonne ulkomaailmaan yksin paivaoluselle...
Muuten menisinkin, mutta arsyttaa kun en osaa kielta - eika moskovalaiset osaa juurikaan englantia, ja lisaksi kun kaikki metropysakkien nimet sun muut opasteet on kyrillisin kirjaimin. Muuten olen kylla mielestani ihan hyva suunnistaja ja ainakin Lontoon metrossa kuljen kuin kala vedessa (Tukholman Tunnelbana on vahan sekava :) ).
Toisaalta taas taalta vois lahtea ihan hyvin kotiinkin, jos en kerran osaa kulkea mihinkaan ja Suomen kohdalta viisujannityskin on jo koettu. Finaalissa tuskin tarttee jannata muuta kuin sijoitusta ja pistemaaraa... Mielialat vahan ailahtelee. Eilen just paasin paivalla kehumaan, kuinka kivaa taalla on ja tulenpa toistekin, mutta nyt taas on fiilis ettei jaksais olla taalla... Koti-ikava vahan vaivaa ja just se kun olo on kuin orvolla pirulla, kun on niin muiden armoilla.
Toivottavasti seuraavaksi voittaa euroviisut joku maa, jossa on kaytossa latinalaiset aakkoset ja englanninkielen opetus alakoulussa. Eihan taalla osaa enkkua edes euroviisukilpailun juontajat :)
tiistai 12. toukokuuta 2009
Bosnia-Hertsegovina
Viimeisena esiintyy siis Bosnia-Hertsegovina. Kaikki kuusi esiintyjaa ovat pukeutuneet kokovalkeisiin asuihin. A-osassa on hauska pysahteleva koreografia, jossa taustajoukot liikkuvat nykayksittain. Liiketta tulee lisaa, kun kappale paasee kunnolla vauhtiin. Laulusolisti on jotenkin vahan pelottava ilmestys mutta toisaalta se sopiikin tahan dramaattiseen paatokseen. Taustavarit hehkuvat Neuvostoliiton punaisina ja punainen lippu liehuukin kaukaisuuteen katsovan joukon ylla valisoiton aikana. Paatosta sita halajaville. Onneksi osa Euroopasta halajaa finaaliin myos dancea!!!
Malta
Maltan esitys on kylla aika synkea. Chiara yksin mustassa leningissaan tummanpuhuvaa taustaa vasten. Jotenkin Chiara kuulostaa vielakin kireammalta kuin eilen salissa. Kaikki ei nyt ole kohdallaan, koska olen pitanyt upeana, varmana laulajana. Upean ilmeikas ja karismaattinen han kylla on yha edelleenkin. Tosin maneerit saattavat koitua vahan rasitteeksikin niskojennakkeluineen. Mikkistandikaan ei siirry syrjaan Kiovan malliin yhta tomerasti. Tyytyvaiselta tytto naytti kylla itse esityksensa jalkeen. Finaaliin vaiko eiko? Se nahdaan muutaman tunnin kuluttua.
Portugali
Ennen Portugalia oli jalleen tauko, jonka aikana viihdyttiin hauskan greenroom-miehen seurassa. Portugalin tytolla on yllaan musta retonki, mika erottuukin hyvin varikkaasta taustasta. Taustassa on tosiaan kaikki mahdolliset sateenkaaren varit ja mielleyhtymia karusselliinkin tulee. Esitys on rennon letkean kepea, mutta jotenkin en vaan saa otetta biisista. En usko finaalipaikkaan... vaikka ei kokonaisuudessa mitaan isompaa vikaakaan ole.
Suomi
Ja sitten se lahtee: Esiintymisvuorossa Suomi! Numero 15! Ksenija on saanut hattuunsa senaatintorin kirkon kupolin. Tausta nayttaa hyvalta ja harmoniselta ja esiintyjat ja tulet erottuvat siita hyvin - verrattuna moniin esitykseen. Ekan kertsin jalkeen tulenpyorittajapojat paasevat oikeuksiinsa valisoitossa. Karoliina puolestaan hitaassa valiosassa paasee keimailemaan kameralle. Koreografiaa tai sen puutetta on paljon kritisoitu, mutta minusta esitys naytti rennommalta ja paremmalta, kuin monet viimeisen paalle koreogradioidut jutut. Lopussa kun biisi lahtee taas rullaamaan olisin toivonut pyrotehosteiden nakyvan paremmin, koska salissa ne nayttivat upeilta. Kylmat vareet meni silti niskavilloissa ja tutinat iltaa varten ovat hyvat! Loistava esitys Suomelta ja pressroomissakin vaki vahan innostui - painvastoin kuin monesta muusta.
Romania
Balkanin tytot ne aina vaan tykkaa bailata. Elena kaannetaan kivisella valtaistuimellaan esiintyjien iloksi, mutta ihan viisujumalatarta hanesta ei viela tule. Tuulikone liehuttaa koko ajan tyttojen helmoja ja kutreja. Koreografian rivitanssit ja piirileikit ovat kivointa antia ja saa tammoisen viisupojan mukaan sinne rivin jatkoksi. Tausta on toisaalta vahan kirjava kukkaketoineen, mutta toisaalta sopii pirteyttamaan vahan ylikoreografioitua esitysta. Parempi tamakin oli salissa, joen ilmeisesti kamerat eivat tavoita niita hauskimpia hetkia tarpeeksi hyvin?
Makedonia
Makedonian Jon Bon Jovilta ei tuo esiintyminen oikein tahdo luonnistua, jos ei paanheilutusta lasketa. Suureelliset valot ja liekit taman kappaleen aikana tuntuvat jotenkin typerilta ja teennaisilta. Valoseinalla kuvastuu sarkyva lasi kaikissa mahdollisissa eri vareissa... on punaista, sinista, vihreaa... Jotenkin saalittava esitys, vaikka osaahan poika laulaa ihan mukavasti. Jos menee finaaliin, niin se menee sinne naapuriaanten turvin.
Islanti
Tunnelmasta toiseen, silla Islannin nukke laulaa kuin enkeli. Kovin sinisena vain taas hehkuu screeni eika tilannetta paranna etta Yohanna on itsekin pukeutunut taustascreeninsiniseen rimpsumekkoon. Islannilla on varmasti myos ekan semin upein ja harmonisin taustakuoro. Vaikka heidan huojuntakoreografiansa onkin hellyyttavan vanhanaikaisella tavalla jopa vahan huvittavaa. Tytto osaa esiintya ja tylsahkosta biisista huolimatta alan uskoa finaalipaikkaan. Musikaalista vakea nuo islantilaiset. Tuulikone piti kaynnistaa tatakin esitysta varten, vaikka joku toinen mekko olisi ollut sopivampi liehumaan tuulessa. "Tuulista tuolla euroviisuissa".
Bulgaria
Numerolla 11 kisaa siis Bulgaria, joka kuulostaa ihan ka-ma-lal-ta :( Saali silla kappale on hieno ja dramaattinen. Taustat ovat aika upeat vanhoine linnoineen, ukkostaivaineen ja liekkeineen. Lattialla tikittaa vieterirattaat. Tuulikone hulmuttaa ritari Krassimirin viittaa. Hanen ja taustanaisten raaynta ei vain kuulosta missaan vaiheessa hyvalta vaan pikemminkin korvia raastavalta. Puujalkatanssijoita naytetaan kovin vahan - etenkin vahapukeista poikaa olisi voinut tarkastella tarkemminkin.
Israel
Israelin tausta on tummansininen ja mustapukuiset esiintyjat hukkuvat vahan seinaan. Laulu ei kuulosta kylla yhtaan hyvalta eika harmoniselta - mika harmi silla se on mielestani ollut harvoja Israelin vahvuuksia. Tytot osoittavat kovasti kiintymysta toisiinsa nahden lavalla. Lopuksi saavat seuraa taustaryhman musisoijista. Lopun yhteisrummutus on kovin paalleliimatun oloinen... "sul on rumpu ja mul on rumpu ja..." Toivottavasti aanimiksaukset saadaan illaksi kuntoon.
Israelin jalkeen juontajat yrittavat vaantaa vitsin, joka ei ole hauska. Huumesilmatytto luulee muka etta kaikki yleiso on paikalla heita varten - vissiin on. Sanoissakin takkuillaan. Valissa kerrataan esiintymislista ja sitten siirrytaan greenroom-juontajan pariin, joka - huvittavaa kylla - kehuu juontajia upeiksi. Greenroom-poika olisi ollut parempi juontaja salin puolen mies. Sitten siirrytaan Bulgarian postikorttiin. Jossain onnelliset eurooppalaiset saavat taman sekoilun sijaan sentaan katsella mainoksia.
Israelin jalkeen juontajat yrittavat vaantaa vitsin, joka ei ole hauska. Huumesilmatytto luulee muka etta kaikki yleiso on paikalla heita varten - vissiin on. Sanoissakin takkuillaan. Valissa kerrataan esiintymislista ja sitten siirrytaan greenroom-juontajan pariin, joka - huvittavaa kylla - kehuu juontajia upeiksi. Greenroom-poika olisi ollut parempi juontaja salin puolen mies. Sitten siirrytaan Bulgarian postikorttiin. Jossain onnelliset eurooppalaiset saavat taman sekoilun sijaan sentaan katsella mainoksia.
Turkki
Turkin esitys alkaa sahikaisilla ja punaisena hehkuvalla varimaailmalla. Tanssi on perinteinen turkkilainen haaremitanssi asuja myoten. Dum Tek Tekin kohdalla lavanreuna puskee liekkeja. Puna-asuinen ryhma tuntuu vahan hukkuvan punaiseen taustaan, jossa on onneksi myos suuria valkoisia perhosia. Ihan esityksen lopuksi lavalle saapuu karrynpyoria heitellen ylaosaton miestanssija, joka parittelee Hadisen kanssa tuokion. Vahan yllatykseton, mutta ammattitaitoinen esitys. Hadisen oma laulu tuntui vain kertosakeissa olevan miltei kuulumattomissa? Tarkoituksellako?
Sveitsi
Sveitsin suurkaupunkitausta nayttaa kylla kaukaa kuvattuna upealta. Esiintyjilla on kova soittamisen meininki, mutta kuten aina naissa ilmakitaroinneissa se nayttaa vakinaiselta kun soittotaitoinen kitaristi ei oikeasti soita instrumenttiaan. Solistin laulu ei oikein kuulosta hyvalta ja muutenkin esiintyminen on vahan vakisinvaannettya. En pida hanta myoskaan kamerassa kovin karismaattisena. Taustaprojisointi vaihtuu suurkaupungista "sveitsin alppeihin". Eilinen esitys oli ponnekkaampi - toivottavasti pojat saavat illaksi koottua itsensa, silla talla esityksella ei SVEITSILLA ole asiaa jatkoon.
Andorra
Tauon jalkeen siirrytaan suoraan Andorran postikorttiin ja Ksenijaan. Esityksessa Susanne on saanut taustalleen nelja naista, joista kaksi rampyttaa solistin tavoin kitaraa. Osa mainostaa Andorran esiintymisnumeroa (7) digitaalisella hohtavalla numerolla. Tytot jammailevat rivissa ilman suurempia koreografioita. Ekan kertsin jalkeen Susanne paasee eroon kitarastaan ja siten heiluttelemaan valtavia liehuvia hihojaan. Sen minka Susanne on torsannyt hihakankaissa, han on saastanyt hamekankaassa. Taustavalot ovat vailla suurempaa logiikkaa. Varimaailmoja on useita, paa-asiallisesti sinisen ja punaisen yhdistelmina nousevat palkit. Laulu ei oikein kulkenut ainakaan tassa esityksessa ja muutenkin koko paketti kovin tylsaksi, kepeydestaan huolimatta.
Armenia
Armenian esityksessa on kappaleen vaatimaa mystiikkaa ja itamaisuutta. Kaikilla esiintyjilla (Inga, Anush & nelja naistanssijaa) on samanlaiset siniset pitkat samettileningit ja paahineet. Kappaleen alussa koko kuusikko nousee vankasta savupilvesta ja solistit ovat koko esityksensa ajan pyorealla korokkeella. Tanssijat levittaytyvat tanssimaan norppaa ympari estradia. Taustalla vaihtelee useitakin varimaailmoja alun ornamenteista valiosan tummaan siniseen. Valiosassa tanssijoiden hatuista ja kasineista tulee myos vihreita lasersateita. Taytyy kylla tunnustaa, etta kappale toimi paremmin salissa kuultuna ja nahtyna, kuin tv-ruudussa ja hyva se on edelleenkin.
Armenian jalkeen on vuorossa eka mainostauko, jonka aikana vilahtelee euroviisuihin valmistautuvan viisuvaen tunnelmia.
Armenian jalkeen on vuorossa eka mainostauko, jonka aikana vilahtelee euroviisuihin valmistautuvan viisuvaen tunnelmia.
Ruotsi
Taas taytyy korjata edellista kommenttia postikorteista, silla ne eivat paatykaan sponsoriteksteihin vaan eraanlaiseen venajan oppituntiin - katsojille opetetaan aina yksi venajankielinen sana? Lisaksi Ksenijan saa kutriensa kruunuksi kutakin esiintyvaa maata kuvaavan rakennelman.
Ruotsin taustat ovat onnistuneet ja yksinkertaiset. Malena valkoisessa iltapuku-unelmassaan erottuu hyvin, mutta lahikuvissa nayttaa vahan pelottavalta koska esiintyy ilmeisesti taysin ilman meikkia. Ilmeisesti illan suoraan lahetykseen Malenankin kasvoille sipaistaan pakkelia. Muuten esitys on tullut tutuksi suurinpiirtein jo aiemmista blogeistani ja sehan meni taas ihan nappiin.
Ruotsin taustat ovat onnistuneet ja yksinkertaiset. Malena valkoisessa iltapuku-unelmassaan erottuu hyvin, mutta lahikuvissa nayttaa vahan pelottavalta koska esiintyy ilmeisesti taysin ilman meikkia. Ilmeisesti illan suoraan lahetykseen Malenankin kasvoille sipaistaan pakkelia. Muuten esitys on tullut tutuksi suurinpiirtein jo aiemmista blogeistani ja sehan meni taas ihan nappiin.
Valko-Venaja
Postikorteissa vilahtelee lopuksi ilmeisesti myos viisusponsoreiden logoja. Petrilla on pitkan intron aikana huudahdella erilaisia tervehdyksia, jotka tavallaan rikkovat dramaattista tunnelmaa. Valkoisiin pukeutunut liinatukka ainakin erottuu smaragdinvihreasta taustasta. Solistin vieressa kankaaseen verhoutunut tanssija ja pitkatukkainen kitarasankari luovat samaan kuvaan sattuessaan kivaa draamaa lavaylospanoon. Yllattavan paljon kamera kuvaa koko estradia kaukaa - ihan kuin jarjestajat haluaisivat ylpeilla hienoilla valoillaan. Yksi hieno pitka kamera-ajokin mahtuu kylla Valko-Venajan esitykseen.
Belgia
Sen verran taytyy korjata, etta sekavat postikorttivideot kuvaavatkin kutakin esiintyvaa maata. Tosin olin nakevinani Belgian postikortissa myos tuulimyllyn? Taustascreenivaloseina on kylla todellakin valtava, etta useat esiintyjat tuntuvat hukkuvan varikkaimpiin valoihin kaukaa kuvattuina. Belgialla onneksi tausta hohtaa suurimmaksi osaksi hopeanvarisena (ja punaisena) joten ainakin varikkaat taustalaulajanaiset erottuvat ja toki myos solisti Patrick kultatakissaan. Patrickilla on itseironista karismaa ja mina se vaan jaksan uskoa taman menestykseen. Reipasta menoa ja letkeytta.
Tsekki
Postikorteista ei paljoa sanottavaa ole muiden maiden kohdalla, joten ei niista sen enempaa. Artisti- ja tekija-inforuudut ovat hyvin perinteiset, joita on totuttu nakemaan viime vuosien viisuissa. Tsekin esityksessa on nayttavan varikkaat taustat sarjakuvaruutuineen ja kieltomerkkeineen, mutta tv-ruudussa varikkaasti pukeutuneet esiintyjat hukkuvat taysin taustaan - ainakin kauempaa otetuissa kuvissa. Onhan tassa huumoria ja jankkaavassa kertosakeessakin on tarttuvuutta, mutta minulla jaa hetken hauskuutukseksi. Yleisokaan, jota salissa on ihan kivasti, ei nayta innostuvan.
Montenegro
Moskovan euroviisujen postikortit ovat kaikki hyvin samantapaisia. Runsaalla tietokonekasittelylla palapelimaisesti valaytettyja nahtavyyksia Moskovasta. Viime vuoden Miss Maailma, venalainen Ksenija Suhinova, on luonut omanlaisen imagon jokaiselle maalle erilaisilla asuilla ja kampauksilla ja postikortit paattyvat kunkin maan omaan "Ksenijaan".
Montenegron esityksessa nahdaan vain laulusolisti Andrea ja yksi miestanssija. Taustakuoro on piilossa lavan sivussa. Valot hohtavat viininpunaisina ja tuulikoneet puhaltavat solistin kiharapilveen voimaa. Tuulikoneet pyorivat myos taustaprojisoinnissa. Andrea laulaa hyvin ja kamerat saavat yksinaisen pariskunnan nayttamaan hyvalta isolla estradilla. Kiva aloitus tarttuvalla kappaleella.
Montenegron esityksessa nahdaan vain laulusolisti Andrea ja yksi miestanssija. Taustakuoro on piilossa lavan sivussa. Valot hohtavat viininpunaisina ja tuulikoneet puhaltavat solistin kiharapilveen voimaa. Tuulikoneet pyorivat myos taustaprojisoinnissa. Andrea laulaa hyvin ja kamerat saavat yksinaisen pariskunnan nayttamaan hyvalta isolla estradilla. Kiva aloitus tarttuvalla kappaleella.
Taman vuoden Euroviisut kaynnistyvat nayttavalla tietokonegrafiikalla, jossa kirjaimet lentavat halki oisen Moskovan. Siita siirrymme tarinaan kahdesta tytosta ja tulilinnusta (firebird). Lintu liidattaa tytot halki Olympinsky-areenan suoraan estradille, josta he loytavat euroviisupuun, johon syttyvat palloihin kaikkien osallistuvien maiden valot. Sen jalkeen kuulutetaan viisuhistorian tonkoin juontajapari lavalle tyttojen seuraksi. Tytot ovat Junior euroviisujen voittajat vuosimallia 2006. Kaikki toivottavat katsojat tervetulleiksi Moskovaan.
Juontajat yrittavat vitsailla pari kasikirjoitettua vitsia ja kertovat huonolla englannillaan ja ranskallaan aanestysohjeet nopeasti. Grafiikka muistuttaa edellisvuosien grafiikoita. Sen jalkeen paastetaan show kayntiin ja siirrytaan saman tien ensimmaiseen postikorttiin.
Juontajat yrittavat vitsailla pari kasikirjoitettua vitsia ja kertovat huonolla englannillaan ja ranskallaan aanestysohjeet nopeasti. Grafiikka muistuttaa edellisvuosien grafiikoita. Sen jalkeen paastetaan show kayntiin ja siirrytaan saman tien ensimmaiseen postikorttiin.
Shit happens
Venajan putkistot ovat kuulemma aika ohukaiset ja taalla suositellaankin, etta tortun vaantamisen jalkeen paperit heitetaan ponton vieressa olevaan roskikseen. Tama paikallinen tapa onkin yksi etovimmista erikoisuuksista. Meinaa aina nousta pala kurkkuun, kun ponton viereinen roskis pursuaa ruskeiksi varjattyja papereita... Tanaan viela kaiken kukkuraksi pressikeskuksen (!) vessassa oli vieraillut joku ilmeisesti jotain paikallisia herkkuja nauttinut viisuvieras, kun ponton reunat ja lattiakin pursusi tuota ruskeaa monjaa... Meinasin heittaa laatat viereiseen koppiin...
Suomen suuri paiva
Moskovassa on mukavaa :) Paivat vierii siivilla, mutta ikava kylla itse Moskova historiallisine nahtavyyksineen on viela nakematta. Punaiselle torille on pakko paasta eika Lenin-sedan nakeminen olisi pahitteeksi. Mausoleumi on vain avoinna niin hassuihin aikoihin. Tanaan sentaan ehdin piipahtaa majapaikkamme lahistolla olevassa turistikraasakaupassa. Kauppa vain sijaitsee niin keskeisella paikalla Arbat-kadulla, etta se saattaa olla kallis. Tosin Maatuska-nuket olivat UPEITA! Ja niita oli siella joka lahtoon... pienesta koneella tehdysta (100 ruplaa eli 2-3 euroa) valtavan kokoiseen kasinmaalattuun Maatuskaan (hintaa en tohtinut edes kysya). Semmoinen keskikokoinen kasinmaalattu 10-osainen Maatuska maksoi 800 ruplaa eli parisenkymppia. Semmonen vois nayttaa kivalta kirjahyllyssa :)
Maanantai oli meille biletys-vapaa paiva vaikka bileita olis ollut useampiakin tarjolla... Israel-bileet, Azerbaijan-bileet ja Abban Waterloon juhlapaivabileet... Kaikkia vasytti niin etta kaytiin vain syomassa viihtyisassa pizzeriassa ajan kanssa ja sen jalkeen ostettiin kaupasta naposteltavaa ja mentiin kampalle arvostelemaan euroviisuja :) Pizza italialaisessa pizzeriassa ja kaksi isoa (siperialaista) olutta maksoi 440 ruplaa eli parikymppia.
Tanaan onkin sitten taas pakko bailata, kun illalla on luvassa Euroviisujen ensimmainen semifinaali, jossa kilpailee SUOMI! Me katsomme sen Euroklubin screenilta drinkkilipuilla saatavaa olutta lipittaen. Sen jalkeen ilta jatkuu semin jatkobileilla toivottavasti Suomen finaalipaikkaa juhlien. Huomenna keskiviikkona olisi luvassa isantamaa Venajan bileet Euroklubilla ja sinnekin varmaan kannattaisi menna, koska luulis etta isannan tarjoilut olis vahan fiinimmat? Torstaina olis taas jo toka semi ja jatkot.... huh - taa on rankkaa tama euroviisuelama.
Olisko perjantaina sitten niiden nahtavyyksien vuoro?
Maanantai oli meille biletys-vapaa paiva vaikka bileita olis ollut useampiakin tarjolla... Israel-bileet, Azerbaijan-bileet ja Abban Waterloon juhlapaivabileet... Kaikkia vasytti niin etta kaytiin vain syomassa viihtyisassa pizzeriassa ajan kanssa ja sen jalkeen ostettiin kaupasta naposteltavaa ja mentiin kampalle arvostelemaan euroviisuja :) Pizza italialaisessa pizzeriassa ja kaksi isoa (siperialaista) olutta maksoi 440 ruplaa eli parikymppia.
Tanaan onkin sitten taas pakko bailata, kun illalla on luvassa Euroviisujen ensimmainen semifinaali, jossa kilpailee SUOMI! Me katsomme sen Euroklubin screenilta drinkkilipuilla saatavaa olutta lipittaen. Sen jalkeen ilta jatkuu semin jatkobileilla toivottavasti Suomen finaalipaikkaa juhlien. Huomenna keskiviikkona olisi luvassa isantamaa Venajan bileet Euroklubilla ja sinnekin varmaan kannattaisi menna, koska luulis etta isannan tarjoilut olis vahan fiinimmat? Torstaina olis taas jo toka semi ja jatkot.... huh - taa on rankkaa tama euroviisuelama.
Olisko perjantaina sitten niiden nahtavyyksien vuoro?
maanantai 11. toukokuuta 2009
Moscow nights
Kolmas paiva Moskovassa aluillaan ja mieli on edelleen kiva :) Rahaahan taalla ei saa edes kulumaan, kun alkoholi on bileissa ilmaista ja metrolippukin saatiin jarjestajien puolesta. Jotain ruokaa pitaa silloin talloin ostaa ihan omalla rahalla.
Meidan hostellikamppa on kylla erittain mielenkiintoinen. Jokainen liike pitaa suunnitella tarkkaan, jos ei halua tormata kamppakaveriin tai sangynkulmaan. Vastapaiseen huoneeseen tuli eilen myos rempsea liettualaisporukka, joka on myos akkreditoitunut euroviisuihin ja avajaisissa tutustuttiin paremmin. Muuten mukavaa, paitsi etta varaa vessat ja suihkut, ja lotraa siella suihkuissa tuntikausia. Oma paivarytmi karsii.
Eiliset avajaiset oli ihan mahtavat! Paikalla oli kaikki taman vuoden euroviisuedustajat ja myos monia vanhempia viisutahtia. Erityisen innostunut olen, kun tapasin ihan henkilokohtaisesti kaikkien aikojen ensimmaisen viisuvoittajan Lys Assian ja paasin yhteiskuvaankin hanen kanssaan. Rouvalla alkaa ikaa olla jo sen verran etta valttamatta ei enaa montaa tilaisuutta moiseen tule. Vaikka hyvin pirtea ja hymyileva han edelleenkin on.
Eilen annoin myos Iltalehdelle kommentteja ja tanaan maanantaina ne ovat kuulemma painetussa lehdessa. Toivottavasti toimittaja poimi kommenteistani ne positiiviset, vaikka vahan skeptistakin juttua heitin - etten leimaudu joksikin Suomen viisumaineen mollaajaksi. Hienoa tyota on Waldo peopleineen taalla Moskovassa tehty ja huomenna selviaa menevatko finaaliin.
Tanaan mennaan myos katsomaan ensimmainen kenraaliharjoitus, joka on kaytannossa ihan sama show joka tulee huomenna telkkarista - paitsi lopputulosten osalta. Mielenkiintoista nahda minkalainen spektaakkeli siella on luvassa! Odotukset ovat korkealla!
Meidan hostellikamppa on kylla erittain mielenkiintoinen. Jokainen liike pitaa suunnitella tarkkaan, jos ei halua tormata kamppakaveriin tai sangynkulmaan. Vastapaiseen huoneeseen tuli eilen myos rempsea liettualaisporukka, joka on myos akkreditoitunut euroviisuihin ja avajaisissa tutustuttiin paremmin. Muuten mukavaa, paitsi etta varaa vessat ja suihkut, ja lotraa siella suihkuissa tuntikausia. Oma paivarytmi karsii.
Eiliset avajaiset oli ihan mahtavat! Paikalla oli kaikki taman vuoden euroviisuedustajat ja myos monia vanhempia viisutahtia. Erityisen innostunut olen, kun tapasin ihan henkilokohtaisesti kaikkien aikojen ensimmaisen viisuvoittajan Lys Assian ja paasin yhteiskuvaankin hanen kanssaan. Rouvalla alkaa ikaa olla jo sen verran etta valttamatta ei enaa montaa tilaisuutta moiseen tule. Vaikka hyvin pirtea ja hymyileva han edelleenkin on.
Eilen annoin myos Iltalehdelle kommentteja ja tanaan maanantaina ne ovat kuulemma painetussa lehdessa. Toivottavasti toimittaja poimi kommenteistani ne positiiviset, vaikka vahan skeptistakin juttua heitin - etten leimaudu joksikin Suomen viisumaineen mollaajaksi. Hienoa tyota on Waldo peopleineen taalla Moskovassa tehty ja huomenna selviaa menevatko finaaliin.
Tanaan mennaan myos katsomaan ensimmainen kenraaliharjoitus, joka on kaytannossa ihan sama show joka tulee huomenna telkkarista - paitsi lopputulosten osalta. Mielenkiintoista nahda minkalainen spektaakkeli siella on luvassa! Odotukset ovat korkealla!
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Mamo - Hyvaa aitienpaivaa
...vaikka aitini ei tietokoneita osaakaan kayttaa... Ensimmainen kokonainen paiva Moskovassa takana ja taytyy matkailua vihaaville faneilleni ikava kylla tunnustaa, etta taallahan ihan viihtyy. Eilinen paiva tuntui pitkalta, vaikka koko ajan tapahtui jotain. Paljon ehti tapahtua :)
Ilta huipentui mahtaviin pirskeisiin Euroklubilla! Mika parasta - kalja oli ilmaista koko illan. Lisaksi paatimme kavella takaisin kampille ja kavelylenkista ilman karttaa tulikin odotettua pidempi. Loysimme kuitenkin perille ja jonotimme uskaliaasti ruokaa viela Hostellimme vieressa olevan MacDonaldsin luukulla. Yolla uni maittoi ja nyt uusiin seikkailuihin ja illalla taas uusiin bileisiin :)
Ilta huipentui mahtaviin pirskeisiin Euroklubilla! Mika parasta - kalja oli ilmaista koko illan. Lisaksi paatimme kavella takaisin kampille ja kavelylenkista ilman karttaa tulikin odotettua pidempi. Loysimme kuitenkin perille ja jonotimme uskaliaasti ruokaa viela Hostellimme vieressa olevan MacDonaldsin luukulla. Yolla uni maittoi ja nyt uusiin seikkailuihin ja illalla taas uusiin bileisiin :)
lauantai 9. toukokuuta 2009
Home come home
Taalla jalleen pressikeskuksessa. Laukut ovat "turvallisesti" Home Come Home -nimisessa majapaikassamme. Melkoinen hostelli onkin kyseessa... majoitusta koko rahan edesta eli kolme kerrossankya vieri vieressa kuudelle henkilolle. Suihku ja toiletti-tilat olivat kohtalaisen asialliset. Iltapaivalla seurasi jo mielenkiintoisia tilanteita, kun kuusi henkiloa kavi suihkussa ja vaihtoi vaatteita samanaikaisesti. Lisaksi toistuvasti sisaan pyrki henkilokuntaan kuuluva henkilo tarpeenaan vaihtaa yksi hetekoista kerrossangyksi. No kuten sanoin: "majoitusta koko rahan edesta" eli 10 yota = 167 euroa.
Sijainniltaan hostelli on joka tapauksessa mita ihanteellisin. Juuri Moskovan ihanimman kadun Arbatin varrella... pieneen lahikauppaan josta noudettiin jo pikkupurtavat ja oluset on matkaa muutamia metreja. Lisaksi sekin lienee hyva puoli etta emme ainakaan jamahda notkumaan majapaikassa, kun siella ei tee mieli yhtaan enempaa kuin on tarve.
Aika on tanaan jotenkin mennyt kaikesta tapahtuneesta huolimatta melko hitaasti: Niin paljon ollaan saatu aikaan ja kello on silti vasta 17:00. Asken soimme paivan ensimmaisen aterian pressikeskuksen ravintolassa... kanaleike ranskalaisilla ja iso olut yhteensa 400 ruplaa eli n. 10 euroa. Sopivan pieni annos ja sopivan epaeksoottinen. Metro on kateva matkustusvaline - etenkin kun matkassamme on metro-opas Kaisa, joka osaa kulkea pienilla kyrillisilla kirjaimilla merkittyjen asemien valilla ja kuljettaa kuusikkomme oikeaan suuntaan kulkevaan metroon.
Illan Kypros-Kreikka-bileiden alkuun on viela KUUSI tuntia ja taskussa on sinne kolme "drinkkilippua" (siis 3 ilmaista kaljaa ja on siella viela limsalippuja 6 kpl, mutta vahvikkeet on kai ostettava itse). Ens yona saattaa tuli uni aika helposti... onneksi matka on vasta alussa.
Sijainniltaan hostelli on joka tapauksessa mita ihanteellisin. Juuri Moskovan ihanimman kadun Arbatin varrella... pieneen lahikauppaan josta noudettiin jo pikkupurtavat ja oluset on matkaa muutamia metreja. Lisaksi sekin lienee hyva puoli etta emme ainakaan jamahda notkumaan majapaikassa, kun siella ei tee mieli yhtaan enempaa kuin on tarve.
Aika on tanaan jotenkin mennyt kaikesta tapahtuneesta huolimatta melko hitaasti: Niin paljon ollaan saatu aikaan ja kello on silti vasta 17:00. Asken soimme paivan ensimmaisen aterian pressikeskuksen ravintolassa... kanaleike ranskalaisilla ja iso olut yhteensa 400 ruplaa eli n. 10 euroa. Sopivan pieni annos ja sopivan epaeksoottinen. Metro on kateva matkustusvaline - etenkin kun matkassamme on metro-opas Kaisa, joka osaa kulkea pienilla kyrillisilla kirjaimilla merkittyjen asemien valilla ja kuljettaa kuusikkomme oikeaan suuntaan kulkevaan metroon.
Illan Kypros-Kreikka-bileiden alkuun on viela KUUSI tuntia ja taskussa on sinne kolme "drinkkilippua" (siis 3 ilmaista kaljaa ja on siella viela limsalippuja 6 kpl, mutta vahvikkeet on kai ostettava itse). Ens yona saattaa tuli uni aika helposti... onneksi matka on vasta alussa.
perjantai 8. toukokuuta 2009
Moskova!
Kas niin, nyt ollaan turvallisesti perilla (skandinaaviset merkit siis puuttuvat koneen merkeista) Moskovassa. Matka Tolstoilla oli eraanlainen elamys ja tavallaan totutti vahitellen venalaiseen kulttuuriin ja elamantapaan. Ehka suurin yllatys oli etta kukaan ei juurikaan osaa mitaan muuta kielta kuin venajaa... junahenkilokunta sentaan osasi pari sanaa suomea (kuten yks, kaks, kolme ja lasku). Itse onneksi osasin pari sanaa venajaa, kuten pivo (= kalja) ja pozalujsta (=kiitos) ja niillahan parjasi.
Tavallisesta junamatkasta se poikkesi tietenkin erinaisten passirituaalien vuoksi ja tietty myos pituutensa johdosta. Jonkinlaista nukkumistakin siella pystyi harrastamaan ja melkoista rytyytysta se junan kulku oli - etenkin venalaisilla raiteilla. Ravintolavaunussa "hilluttiin" jonnekin puolille oille ja juotiin lahinna Baltikaa (110 ruplaa per puolen litran a-olut) mutta iltapalaksi"nautittiin" myos sandwich with salmon eli pieni pala kuivaa ranskanleipaa, jonka paalla oli viipale raakaa lohta ja puolikas oliivi. Muuten jees, mutta kun en tykkaa raa'asta kalasta.
Myohempaan en jarkevana ihmisena jaksanut bilettaa vaikka viimeinen hyttilaisemme saapui hyttiin vasta klo 3:30. Ajattelin bilettaa sitten taalla Moskovassa. Aamulla Tolstoi oli perilla klo 8:30 paikallista aikaa ja sahakan metromatkan jalkeen paastiin Euroviisujen pressikeskukseen. Nyt on akkreditointi-identiteetti kaulassa, aamukalja nautittu (100 ruplaa), ekat promomateriaalit noudettu ja pressikeskuksen tyotilassa olen kirjoittamassa tata blogia. Areenallakin kipaistiin ja se naytti todella isolta ja upealta! Promomateriaaleista eniten hilpeytta heratti Alankomaiden nayttava paketti, joka avatessa alkoi soittaa "Shine"-kilpailukappaletta. Muutaman tunnin hengailun jalkeen on tarkoitus siirtya jollain valineella majoituspaikkaan. Talla hetkella laukut on sailossa pressikeskuksen ruumassa ja metroon ei niita huvittaisi enaa roudata vaan taksi tuntuisi kivalta vaihtoehdolta tassa vaiheessa matkaa. Pressista saatiin kylla metrokortit, joilla voi reissata ristiin rastiin seuraavat 10 paivaa.
Tahan mennessa olen oikeastaan positiivisesti yllattynyt, vaikka matka laukkujen kanssa rautatieasemalta pressikeskukseen oli rankka. Ja eniten pelastytti, etta taalla kaikki kirjoitukset joka paikassa ovat todellakin kyrillisin kirjaimin ja kukaan ei todellakaan osaa sanaakaan mitaan muita kielia kuin venajaa. Seikkailumielta tullaan varmasti tarvitsemaan. :)
Tavallisesta junamatkasta se poikkesi tietenkin erinaisten passirituaalien vuoksi ja tietty myos pituutensa johdosta. Jonkinlaista nukkumistakin siella pystyi harrastamaan ja melkoista rytyytysta se junan kulku oli - etenkin venalaisilla raiteilla. Ravintolavaunussa "hilluttiin" jonnekin puolille oille ja juotiin lahinna Baltikaa (110 ruplaa per puolen litran a-olut) mutta iltapalaksi"nautittiin" myos sandwich with salmon eli pieni pala kuivaa ranskanleipaa, jonka paalla oli viipale raakaa lohta ja puolikas oliivi. Muuten jees, mutta kun en tykkaa raa'asta kalasta.
Myohempaan en jarkevana ihmisena jaksanut bilettaa vaikka viimeinen hyttilaisemme saapui hyttiin vasta klo 3:30. Ajattelin bilettaa sitten taalla Moskovassa. Aamulla Tolstoi oli perilla klo 8:30 paikallista aikaa ja sahakan metromatkan jalkeen paastiin Euroviisujen pressikeskukseen. Nyt on akkreditointi-identiteetti kaulassa, aamukalja nautittu (100 ruplaa), ekat promomateriaalit noudettu ja pressikeskuksen tyotilassa olen kirjoittamassa tata blogia. Areenallakin kipaistiin ja se naytti todella isolta ja upealta! Promomateriaaleista eniten hilpeytta heratti Alankomaiden nayttava paketti, joka avatessa alkoi soittaa "Shine"-kilpailukappaletta. Muutaman tunnin hengailun jalkeen on tarkoitus siirtya jollain valineella majoituspaikkaan. Talla hetkella laukut on sailossa pressikeskuksen ruumassa ja metroon ei niita huvittaisi enaa roudata vaan taksi tuntuisi kivalta vaihtoehdolta tassa vaiheessa matkaa. Pressista saatiin kylla metrokortit, joilla voi reissata ristiin rastiin seuraavat 10 paivaa.
Tahan mennessa olen oikeastaan positiivisesti yllattynyt, vaikka matka laukkujen kanssa rautatieasemalta pressikeskukseen oli rankka. Ja eniten pelastytti, etta taalla kaikki kirjoitukset joka paikassa ovat todellakin kyrillisin kirjaimin ja kukaan ei todellakaan osaa sanaakaan mitaan muita kielia kuin venajaa. Seikkailumielta tullaan varmasti tarvitsemaan. :)
dóbroje útro
...eli hyvää huomenta :) Matkapäivä on siis koittanut ja pakkaaminen on jo peräti käynnissä. Laukkuihin sujahtanee seuraava määrä asusteita:
- 10 bokserit
- 10 paria sukkia
- 8 T-paitaa (osa hihattomia)
- 1 pitkähihainen "T-paita"
- 1 puuvillaneule
- 1 slipari
- 5 kauluspaitaa
- 4 kravattia
- 2 pikkutakkia
- 2 vyötä
- 1 farkut
- 1 mustat suorat housut
- 1 mustat nahkakengät
Sekä lisäksi:
- iPod kaiuttimineen (löysin vihdoin ja viimein sen kajarin)
- Jotain random-koruja
- Hygieniatuotteita
- Vitamiineja ja lääkkeitä
- Kamera, laturi ja välijohto tietokoneeseen + kännykän laturi
- Piilarijuttuja
- Hiustenleikkuukone
- Moskovan matkaoppaat
- Nuuskaa
Plus tieteskin matkallekin puen jotain ylleni... mietin vielä farkkutakin mukaanpakkaamista, kun en haluais sitä laittaa matkalle päälle. Päällystakkikin on vielä arvoitus... ottaisko pitkän poplarin vai lyhyemmän ohuehkon nahkatakin (jossa voi silti tulla kuuma).
IC Riihimäeltä Pasilaan lähtis klo 17.09 ja sitten ennen käyn äitimuorilla syömässä ja viemässä varmuuden vuoksi avaimen. Sitten pitäisi vielä tiskata ja ohjelmoida digiboksiin erinäinen määrä reilun viikon aikana tulevia osin viisuaiheisiakin tv-ohjelmia... Sit ei muuta kuin passi, lompsa ja kännykkä taskuun ja menox.
- 10 bokserit
- 10 paria sukkia
- 8 T-paitaa (osa hihattomia)
- 1 pitkähihainen "T-paita"
- 1 puuvillaneule
- 1 slipari
- 5 kauluspaitaa
- 4 kravattia
- 2 pikkutakkia
- 2 vyötä
- 1 farkut
- 1 mustat suorat housut
- 1 mustat nahkakengät
Sekä lisäksi:
- iPod kaiuttimineen (löysin vihdoin ja viimein sen kajarin)
- Jotain random-koruja
- Hygieniatuotteita
- Vitamiineja ja lääkkeitä
- Kamera, laturi ja välijohto tietokoneeseen + kännykän laturi
- Piilarijuttuja
- Hiustenleikkuukone
- Moskovan matkaoppaat
- Nuuskaa
Plus tieteskin matkallekin puen jotain ylleni... mietin vielä farkkutakin mukaanpakkaamista, kun en haluais sitä laittaa matkalle päälle. Päällystakkikin on vielä arvoitus... ottaisko pitkän poplarin vai lyhyemmän ohuehkon nahkatakin (jossa voi silti tulla kuuma).
IC Riihimäeltä Pasilaan lähtis klo 17.09 ja sitten ennen käyn äitimuorilla syömässä ja viemässä varmuuden vuoksi avaimen. Sitten pitäisi vielä tiskata ja ohjelmoida digiboksiin erinäinen määrä reilun viikon aikana tulevia osin viisuaiheisiakin tv-ohjelmia... Sit ei muuta kuin passi, lompsa ja kännykkä taskuun ja menox.
torstai 7. toukokuuta 2009
Za zdorove
Valmistelut Moskovan matkaa varten alkavat ajallisesti olla loppusuoralla, mutta etenevät hitaasti mutta varmasti, kuin Tolstoi-juna. Tämän illan piti olla pyhitetty pakkaamiselle, mutta meikäläiselle ominaiseen tapaan pakkaaminen jää matkapäivälle. Jotakin on sentään tehty, kuten matkalaukut on kannettu sisään ja levitetty täyttöä varten. Osa vaatteistakin on jo lennähtänyt avonaisiin laukkuihin, mutta vaativat vielä tarkempaa pakkaamista ja laskostelua.
Sen verran laskin, että pyykkinarulta poimin kymmenet puhtaat alkkarit ja sukkaparit ja heitin ne laukkuun. Samaten viikon makuuhuoneen nurkassa lojuneesta Dressmannin kassista otin paidat ja kravatit esiin, poistin niistä hintalaput ja neulat ja laitoin nekin laukkuihin. Tarkemmin asiaa pohdittuani ymmärsin, ettenhän minä tarvikaan enää kuin kakkosfarkut (nekin meni jo kassiin ja ykkösfarkut puen matkalle), parit pikkutakit ja t-paidat ja ykköskengät (kakkoskengät puen matkalle).
Toilettilaukun pakkaaminen jää huomiseksi ja sinnehän ei nyt paljoa tämmöiseltä kaljupää-karvanaamalta tulekaan. Jokin suihkusaippua ja partyiltoja varten nenänkiillonhimmentäjä ja tietty hammasharja/-tahna. Sitten on tietysti lääkearsenaali, eli särkylääkkeet, maitohappobakteerit ja vitamiinit sekä tekninen puoli, johon kuuluu lähinnä muutamia latureita sekä välijohtoja. Mitä muuta ihminen Moskovassa tarvitsee?
Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että join puoli pulloa skumppaa ja yhden siiderin ja kenties kohta toisenkin ja rentoudun. Saanpahan ainakin nukuttua tämän viimeisen yön ennen matkalle lähtöä. Osa tutuistani onkin jo Moskovassa ja heidän blogeistaan olen lukenut hyödyllisiä matkakertomuksia... Tolstoi tuntuu jo tutulta paikalta!
Lisäksi valmistauduin matkaan katsomalla uudelleen Rocky IV elokuvan parhaita paloja ja muodostan käsitykseni matkakohteesta sen perusteella :)
Sen verran laskin, että pyykkinarulta poimin kymmenet puhtaat alkkarit ja sukkaparit ja heitin ne laukkuun. Samaten viikon makuuhuoneen nurkassa lojuneesta Dressmannin kassista otin paidat ja kravatit esiin, poistin niistä hintalaput ja neulat ja laitoin nekin laukkuihin. Tarkemmin asiaa pohdittuani ymmärsin, ettenhän minä tarvikaan enää kuin kakkosfarkut (nekin meni jo kassiin ja ykkösfarkut puen matkalle), parit pikkutakit ja t-paidat ja ykköskengät (kakkoskengät puen matkalle).
Toilettilaukun pakkaaminen jää huomiseksi ja sinnehän ei nyt paljoa tämmöiseltä kaljupää-karvanaamalta tulekaan. Jokin suihkusaippua ja partyiltoja varten nenänkiillonhimmentäjä ja tietty hammasharja/-tahna. Sitten on tietysti lääkearsenaali, eli särkylääkkeet, maitohappobakteerit ja vitamiinit sekä tekninen puoli, johon kuuluu lähinnä muutamia latureita sekä välijohtoja. Mitä muuta ihminen Moskovassa tarvitsee?
Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että join puoli pulloa skumppaa ja yhden siiderin ja kenties kohta toisenkin ja rentoudun. Saanpahan ainakin nukuttua tämän viimeisen yön ennen matkalle lähtöä. Osa tutuistani onkin jo Moskovassa ja heidän blogeistaan olen lukenut hyödyllisiä matkakertomuksia... Tolstoi tuntuu jo tutulta paikalta!
Lisäksi valmistauduin matkaan katsomalla uudelleen Rocky IV elokuvan parhaita paloja ja muodostan käsitykseni matkakohteesta sen perusteella :)
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
C'iphaja d'ipka
En ole yhtään varma kirjoitinko otsikon sinne päinkään, kun yritin kääntää kyrilisistä kirjaimista latinalaisiin erään ravintolan nimen. Ravintolan nimi on niin hassu, että siellä pitäisi melkein käydä: "Rasvainen reikä". On vieläpä "Sankarimatkailijan Moskovan" mukaan tasokas paikka, jossa illallisen juomineen saisi kahdellakympillä.
Tuntuu uskomattomalta, että Tolstoin lähtöön on enää neljä yötä ja mä en ole juuri tikkua ristiin laittanut esimerkiksi pakkaamisen suhteen. Pitäisi vielä ehtiä pyykillekin, mutta sekin on hankalaa koska olen ma-ke töissä iltamyöhään asti ja torstaina pyykkäys on jo myöhäistä koska ne ei ehtis kuivua. Huomenaamulla voisin yrittää herätä aikaisemmin ja pestä parit kalsarit.
Tänä aamuna tuntui ensimmäistä kertaa vatsanpohjassa semmonen jännitys, mutta se voi johtua myös rankoista tupaantuliaisista, joissa hilluin lauantaina. Eilinen päivä meni ihan Denverissä (siis Dynastiaa katsellen sohvalla maaten ja välillä vessassa oksentaen).
No ehkä yritän tässä jatkaa vähästressisellä linjalla ja jäsentää päässä valmiiksi mitä otan mukaan... 10 kalsarit, 10 sukat, 10 paitaa, parit housut, parit pikkutakit, parit kengät, hammasharja ja suihkusaippua ja tietenkin viisu-iPod ja kajarit. Onneksi on koko perjantai edes vapaata, niin ehdin panikoitua lähes koko päivän kun juna lähtee vasta iltasella.
Tuntuu uskomattomalta, että Tolstoin lähtöön on enää neljä yötä ja mä en ole juuri tikkua ristiin laittanut esimerkiksi pakkaamisen suhteen. Pitäisi vielä ehtiä pyykillekin, mutta sekin on hankalaa koska olen ma-ke töissä iltamyöhään asti ja torstaina pyykkäys on jo myöhäistä koska ne ei ehtis kuivua. Huomenaamulla voisin yrittää herätä aikaisemmin ja pestä parit kalsarit.
Tänä aamuna tuntui ensimmäistä kertaa vatsanpohjassa semmonen jännitys, mutta se voi johtua myös rankoista tupaantuliaisista, joissa hilluin lauantaina. Eilinen päivä meni ihan Denverissä (siis Dynastiaa katsellen sohvalla maaten ja välillä vessassa oksentaen).
No ehkä yritän tässä jatkaa vähästressisellä linjalla ja jäsentää päässä valmiiksi mitä otan mukaan... 10 kalsarit, 10 sukat, 10 paitaa, parit housut, parit pikkutakit, parit kengät, hammasharja ja suihkusaippua ja tietenkin viisu-iPod ja kajarit. Onneksi on koko perjantai edes vapaata, niin ehdin panikoitua lähes koko päivän kun juna lähtee vasta iltasella.
torstai 30. huhtikuuta 2009
Jese odno pivo pozalujsta
En tiedä mistä johtuu, mutta jostain syystä Moskova alkaa kiehtoa? Ehkä se on se Venäjän rikas ja värikäs historiallinen perintö, joka erottaa sen muusta itäblogista? Venäjään törmää melkein missä vaan... viimeksi Alkossa, jossa päätin tutustua paikalliseen kulttuuriin ostamalla ison pullon Stolishnayaa. Se on nyt pakastimessa odottamassa tarkempaa tutustumista.
Lisäksi hain kirjastosta pari matkaopasta, joista paksumpi "Sankarimatkailijan Moskova" on erittäin hauskasti kirjoitettu ja kannustaa huumorillaan minuakin löytämään oman sisäisen "sankarimatkailijani". Ensimmäisenä tietenkin siirryin sivulle 302, kun sisällysluettelo kertoi siltä sivulta löytyvän "Homot ja lesbot". Aloin baarikuvailuja lueskellessani melkein jo kaavailemaan kyseisissä kippoloissa vierailua - mutta ehkä mä en vielä ole niin suuri sankari.
Lisäksi naureskelin itsekseni, kun puhelin täällä yksikseni venäjää... hassun kuuloinen kieli. Mukana oli myös ääntämisohjeita ja esimerkiksi otsikon lause kuuluisi ääntää "Jisoo adnoo piiva pazaalsta". Mielestäni lausuin sen täydellisen venäläiseltä kuulostavasti ja silloin pöytään pitäisi lennähtää "vielä yksi olut". Ja jos kalja alkaa kyllästyttää, voin vaihtaa "pivo"-sanan tilalle "votka", "kanjak", "sampaanskai" tai vaikka "Dzin stoonikam". Mullahan ei ole Venäjällä hätäpäivää.
Viisuminkin noudin tänään Postista ja näköjään mun passikuvani menikin sitten jonnekin KGB:n arkistoon, koska sitä ei tarvittu itse viisumissa? Lisäksi kävin katselemassa matkalaukkuja, kun oma lentolaukkuni on niin pieni ettei sinne mahdu yhdentoista päivän vaatteita ja muita tykötarpeita... tosin halvin sopivankokoinen pakaasi maksaisi 50 euroa ja se olis taas matkabudjetista pois... jos kääntäisinkin joka toinen päivä kalsarit toisin päin niin mulle riittäisi viidet bokserit kymmenen sijaan. Tyydyin tässä vaiheessa ostamaan semmosen arvotavarapussukan, jonka saa kaulahihnalla ripustettua vaatteiden alle... luovuin aikaisemmin suunnittelemastani arvotavaroiden peräaukkoon piilottamisesta ihan käytännöllisyyssyistä.
Taidan levätä Vapun ja tutustua Venäjään toveri Stolishnayan seurassa...
Lisäksi hain kirjastosta pari matkaopasta, joista paksumpi "Sankarimatkailijan Moskova" on erittäin hauskasti kirjoitettu ja kannustaa huumorillaan minuakin löytämään oman sisäisen "sankarimatkailijani". Ensimmäisenä tietenkin siirryin sivulle 302, kun sisällysluettelo kertoi siltä sivulta löytyvän "Homot ja lesbot". Aloin baarikuvailuja lueskellessani melkein jo kaavailemaan kyseisissä kippoloissa vierailua - mutta ehkä mä en vielä ole niin suuri sankari.
Lisäksi naureskelin itsekseni, kun puhelin täällä yksikseni venäjää... hassun kuuloinen kieli. Mukana oli myös ääntämisohjeita ja esimerkiksi otsikon lause kuuluisi ääntää "Jisoo adnoo piiva pazaalsta". Mielestäni lausuin sen täydellisen venäläiseltä kuulostavasti ja silloin pöytään pitäisi lennähtää "vielä yksi olut". Ja jos kalja alkaa kyllästyttää, voin vaihtaa "pivo"-sanan tilalle "votka", "kanjak", "sampaanskai" tai vaikka "Dzin stoonikam". Mullahan ei ole Venäjällä hätäpäivää.
Viisuminkin noudin tänään Postista ja näköjään mun passikuvani menikin sitten jonnekin KGB:n arkistoon, koska sitä ei tarvittu itse viisumissa? Lisäksi kävin katselemassa matkalaukkuja, kun oma lentolaukkuni on niin pieni ettei sinne mahdu yhdentoista päivän vaatteita ja muita tykötarpeita... tosin halvin sopivankokoinen pakaasi maksaisi 50 euroa ja se olis taas matkabudjetista pois... jos kääntäisinkin joka toinen päivä kalsarit toisin päin niin mulle riittäisi viidet bokserit kymmenen sijaan. Tyydyin tässä vaiheessa ostamaan semmosen arvotavarapussukan, jonka saa kaulahihnalla ripustettua vaatteiden alle... luovuin aikaisemmin suunnittelemastani arvotavaroiden peräaukkoon piilottamisesta ihan käytännöllisyyssyistä.
Taidan levätä Vapun ja tutustua Venäjään toveri Stolishnayan seurassa...
tiistai 28. huhtikuuta 2009
10 yötä Moskovaan
Kaikkien aikojen toinen kansainvälinen euroviisumatkani lähestyy - 10 päivää junan lähtöön. Euroviisuja olen harrastanut yli 30 vuotta, mutta vasta 2000-luvulla ymmärsin, että sinne on ihan mahdollista päästä itsekin katsomoon. Silti se tuntui aika kaukaiselta ajatukselta, vaikka juuri vuonna 2000 ensimmäiset minullekin tutut ihmiset matkustivat Tukholmaan ja seurasivat laulukilpailun finaalia ihan suorassa lähetyksessä.
No siinä vaiheessa minulle riitti ihan vain finaalin katseleminen omalta kotisohvalta, mutta kun kisat saatiin Helsinkiin, halusin itsekin paikan päälle. Akkreditointi mahdollisti kisojen tavallista tarkemman seuraamisen, koska se oikeutti pääsyn pressikeskukseen ja lehdistötilaisuuksiin ja muihinkin tapahtumiin - kuten Euroklubille bailaamaan. Seuraavana vuonna silloinen kumppanini, joka oli myös innostunut euroviisuista, halusi ehdottomasti paikan päälle myös Belgradiin, Serbiaan. Hieman arastellen lähdin mukaan noinkin "eksoottiseen" kohteeseen, koska en ole mikään extreme-maailmanmatkaaja. Matkalla sattui yhtä jos toista kommellusta ja Venäjän voiton varmistuttua kuulutinkin suureen ääneen, että meikäläistä ei sitten Moskovassa näy.
Eikä pitänyt näkyäkään, kunnes yksi tapahtui yksi peruutus ystävieni matkaryhmässä ja hetkellinen mielijohde päässäni. Lupauduin mukaan ja tässä sitä nyt taas sitten roikutaan ja tehdään pakollisia matkavalmisteluja. Onneksi aktiiviset ystäväni ovat varanneet majoituksen ja junamatkat ja omaksi huolekseni on jäänyt lähinnä akkreditoinnin ja viisumin hankinta. Muuten olen yrittänyt olla stressaamatta sen kummemmin, enkä tee listoja mukaan otettavista tavaroista tms. Vähän uusia vaatteita kävin Dressmannin alennusmyynnistä ostamassa ja vähän rahaa olen yrittänyt sukanvarteen matkaa varten säästää. Muuten tarkoitus on vain hypätä junaan perjantai-iltana 8.5.2009.
Itse kilpailuun olen kyllä valmistautunut huolella ja poiminut kilpailijoista omat suosikkini. Toivottavasti paikallaoloni kannustaa suosikkini Ruotsin voittoon, sillä matka johonkin itäbloggiin ei vuoden päästä kuulosta yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Jos unohdetaan kyseisten valtioiden edustuskappaleiden taso, voiton voisi viedä myös Saksa, Alankomaat, Ranska tai vaikka Norja, jonne olisi hauska matkustaa viisuturistina. Myös Norja sopisi oikein hyvin, sillä ystäväni muuttaa Osloon syksyllä opiskelemaan. Majoitusongelma olisi jo valmiiksi ratkaistu.
No seuraavaksi odottelen viisumia ja toivon, että kaikki menee sen suhteen putkeen. Sitten juhlin vapun ja sitten vasta paskannan housuihini.
No siinä vaiheessa minulle riitti ihan vain finaalin katseleminen omalta kotisohvalta, mutta kun kisat saatiin Helsinkiin, halusin itsekin paikan päälle. Akkreditointi mahdollisti kisojen tavallista tarkemman seuraamisen, koska se oikeutti pääsyn pressikeskukseen ja lehdistötilaisuuksiin ja muihinkin tapahtumiin - kuten Euroklubille bailaamaan. Seuraavana vuonna silloinen kumppanini, joka oli myös innostunut euroviisuista, halusi ehdottomasti paikan päälle myös Belgradiin, Serbiaan. Hieman arastellen lähdin mukaan noinkin "eksoottiseen" kohteeseen, koska en ole mikään extreme-maailmanmatkaaja. Matkalla sattui yhtä jos toista kommellusta ja Venäjän voiton varmistuttua kuulutinkin suureen ääneen, että meikäläistä ei sitten Moskovassa näy.
Eikä pitänyt näkyäkään, kunnes yksi tapahtui yksi peruutus ystävieni matkaryhmässä ja hetkellinen mielijohde päässäni. Lupauduin mukaan ja tässä sitä nyt taas sitten roikutaan ja tehdään pakollisia matkavalmisteluja. Onneksi aktiiviset ystäväni ovat varanneet majoituksen ja junamatkat ja omaksi huolekseni on jäänyt lähinnä akkreditoinnin ja viisumin hankinta. Muuten olen yrittänyt olla stressaamatta sen kummemmin, enkä tee listoja mukaan otettavista tavaroista tms. Vähän uusia vaatteita kävin Dressmannin alennusmyynnistä ostamassa ja vähän rahaa olen yrittänyt sukanvarteen matkaa varten säästää. Muuten tarkoitus on vain hypätä junaan perjantai-iltana 8.5.2009.
Itse kilpailuun olen kyllä valmistautunut huolella ja poiminut kilpailijoista omat suosikkini. Toivottavasti paikallaoloni kannustaa suosikkini Ruotsin voittoon, sillä matka johonkin itäbloggiin ei vuoden päästä kuulosta yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Jos unohdetaan kyseisten valtioiden edustuskappaleiden taso, voiton voisi viedä myös Saksa, Alankomaat, Ranska tai vaikka Norja, jonne olisi hauska matkustaa viisuturistina. Myös Norja sopisi oikein hyvin, sillä ystäväni muuttaa Osloon syksyllä opiskelemaan. Majoitusongelma olisi jo valmiiksi ratkaistu.
No seuraavaksi odottelen viisumia ja toivon, että kaikki menee sen suhteen putkeen. Sitten juhlin vapun ja sitten vasta paskannan housuihini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
